Ensi ajan rakkaus

Saarna / työntekijäkokouksen messu

Ilm. 2: 1-5, 7

"Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille:

Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä:

Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa."

Kaksin, kasvotusten. Ihan lähellä. Kaikki toisessa on kaunista, kaikki toisessa kiehtoo. Tekee mieli viettää päivät ja yöt yhdessä, tietää toisesta lisää ja lisää. Katsella käsi kädessä tähtitaivasta ja jakaa sydämen unelmat.
Ensi ajan rakkaus ei vie voimia, se antaa niitä. Ensi ajan teot, ne kumpuavat suoraan rakkaudesta. Mitä voisin tehdä, että hän ilahtuisi? Mikä saisi hänet hymyilemään, mikä saisi hänet nauramaan?

Efesoksen seurakunta koki tällaisen voimakkaan rakkauden huuman kun ensi kerran kuuli Jeesuksesta. He lähtivät joukolla hakemaan elämälleen uutta suuntaa. He halusivat elää oikein, elää rakkaudesta ja rakkaudelle. Nyt aikaa on kulunut, ja on uudelleenarvioimisen aika. Eivät efesolaiset ole uskostaan edelleenkään luopuneet, kaikkea muuta, heitä on koeteltu, ja he ovat osoittaneet olevansa kestäviä. Mutta ensirakkauden huuma on haihtunut. Heille on käynyt niin kuin valitettavan suurelle osalle aviopuolisoita. Nukutaan samassa sängyssä, koska niin on totuttu tekemään. Ollaan toiselle kohteliaita, ainakin suurimman osan aikaa, ja hoidetaan oma osuus yhteisestä taloudesta. Ei oteta eroa, koska se olisi väärin lapsia kohtaan. Eletään vain elämää eteenpäin, ei yhdessä, mutta sujuvasti rinnakkain. Ilmestyskirjan kirjoittaja näkee tilanteen huolestuttavana, hän kirjoittaa: "Sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja." Ei riitä, että tekee oikeita asioita. Sydämen pitää olla mukana.

Meidät on kaikki kutsuttu tähän Jumalan valtakunnan työhön. Meillä on jokaisella omanlaisemme tarina siitä, kuinka olemme tähän tulleet. Joillakin meistä on taustalla Efesoksen seurakunnan tapaan voimakas tunnepitoinen kokemus, rakastuminen Jumalaan ja hänen työhönsä, joillakin muilla kutsumus on ollut vähemmän dramaattinen. Kuitenkin riippumatta alkutilanteen voimakkuudesta, meillä jokaisella on vaarana ajautua Efesoksen seurakunnan tilaan. Siihen, että me teemme työmme ihan hyvin, niin kuin meidän pitää. Ja siinä sivussa luovumme hiljaa ja huomaamatta rakkaudesta. Mutta jos me luovumme rakkaudesta, meidän työmme on turhaa. Siksi Efesoksen saama ohje tulee niin suoraan kohti meitä, seurakunnan työntekijöitä. Käänny. Palaa tekemään ensi ajan tekoja.

Ja nyt en tällä tarkoita sitä, että meidän pitäisi kaivaa esiin vanhat muistiinpanot ja alkaa toistaa työssämme niitä asioita, joita teimme silloin ennen. Tässä ei puhuta niistä ensi ajan teoista. Ensi ajan teko liittyy siihen, mitä kaksi toisiinsa rakastunutta tekee lähes koko valveillaoloaikansa: he tutustuvat toisiinsa. Tutustu Jumalaan. Kaiva esiin Raamattusi ja lue, tutki millainen Jumala on. Mitä enemmän häntä tunnet, sitä enemmän ihastut uudelleen. Ja niin palaat sinne, mistä kaikki lähti, Rakkauden ääreen.