Papin polku

Olen joskus saarnojani lukiessa miettinyt, ovatko ne oikeasti saarnoja. Ne on luettu jumalanpalveluksissa evankeliumitekstin jälkeen, mutta niistä puuttuu saarnoille tyypillinen kieli ja eetos. Minun saarnani ovat henkilökohtaisia ja tosia pohdintoja tekstin äärellä. Niiden synty on syvällinen prosessi, jossa minä annan tekstin kulkea läpi oman elämäni, läpi persoonani, läpi sen kipujen ja kysymysten. Kun pidän saarnan jumalanpalveluksessa, annan äänen ja hiljaisuuden vuorotella, ja joskus suurempi merkitys on hiljaisuudella kuin sanoilla.

Saarnoihini piirtyy papin polkuni. Niihin tallentuu oma tieni, oma kasvuni.