Riisuttiin, piestiin, hylättiin

Saarna Tuusulan kirkko
14. s. helluntaista

21.8.2016

Luuk. 10: 25-37 

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus vastasi hänelle näin:
"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Riisuttiin, piestiin, hylättiin.

Mies matkalla Jerikoon. En tiedä hänen nimeään, en tiedä hänestä mitään. Mielestäni se on kummallista. Sillä kyllä minun tulee tietää, ketä autan ennen kuin autan. Haluan tietää, oliko hän isä? Oliko hän rakastettu puoliso? Oliko hän hyvä ihminen? Oliko hänellä itsellään tapana auttaa toisia pulaan joutuneita? Tahdon tietää hänen ikänsä ja yhteiskunnallisen asemansa. Oliko hän tärkeä? Nuori vai vanha? Tunnenko hänet? Entä jos hän olikin joku rikollinen itsekin? Ei siinä, tuntuuhan minusta pahalta ajatella, että hänelle tehtiin pahaa. Ei kai kukaan sellaista haluaisi omalle kohdalleen. Mutta kyllä minun tulisi saada tietää, kuka tuo uhri oli. Minun tulisi saada tietää, ansaitsiko tuo mies saamansa rakkauden ja huolenpidon. Oli miten oli, minusta tuntuu hyvältä, että joku auttoi häntä. Hyvä, että maailmassa on tuollaisia pyyteettömiä auttajia.

Kertomuksen pappi ja leeviläinen eivät olleet pahoja miehiä. He olivat hyviä, lainkuuliaisia. He tekivät juuri sen, mikä heidän pitikin. Neljännessä Mooseksen kirjassa nimenomaan kielletään papistoa koskemasta kuolleeseen ruumiiseen. Koska tien vieressä makaava mies oli henkihieverissä, lähes kuollut, niin koskemalla häneen pappi ja leeviläinen olisivat saattaneet itsensä saastaisiksi. He olisivat rikkoneet Jumalan pyhää lakia. Se olisi ollut vastoin kaikkia ohjeita ja määräyksiä. Eli ei, en tuomitse heitä. Minäkin olen hyvin lainkuuliainen.

Kuvittelen itseni tuolle tielle. Ylemmän yhteiskuntaluokan nainen. En olisi kulkemassa yksin - ei kai kukaan tuolla tiellä saattaisi yksin kulkea, vaarallisella Jerikon tiellä. Minulla olisi saattajia, turvamiehiä, kulkisin rattailla. Käskisinkö pysäyttää rattaat? Astuisinko kauniin mekkoni kanssa alas mutaiselle, kiviselle tielle, koskisinko alastomaan, veriseen, likaiseen mieheen? Ottaisinko hänet rinnalleni hienoihin vaunuihini, käärisinkö hänet pitkään viittaani ja veisin turvaan? En tietenkään. Luottaisin siihen, että joku muu kyllä auttaa. Ainahan joku muu auttaa. Ei. Käskisin ajajan kiihdyttää vauhtia ja mennä ohi. Eihän sitä tiedä, jos vaikka roistot ovat vielä lähettyvillä, ja tulevat seuraavaksi minun kimppuuni.

Riisuttiin, piestiin, hylättiin.

Jeesus. Katson sinun ristiäsi. Sinut riisuttiin. Sinut piestiin. Sinut hylättiin. Haluaisin syyttää niitä, jotka sen tekivät. Haluaisin syyttää niitä, jotka eivät estäneet, niitä jotka kulkivat vain ohitse. Haluaisin syyttää niitä kaikkia lainkuuliaisia sotilaita, jotka toimeenpanivat teloituksen ja niitä, jotka antoivat määräyksen. Mutta en voi. En voi muuta, kuin kääntää katseeni pois.

Sinun riisuttu, piesty, hylätty ruumiisi saa minut voimaan pahoin. Ehkä se on sitä, että tunnen itsessäni lainkuuliaisuuden, joka estää minua nousemasta vastustamaan vallanpitäjiä silloinkin, kun sydämessäni tiedän heidän olevan väärässä. Ehkä se on sitä, että tunnen itsessäni hänet, joka mieluummin kävelee ohi kuin likaa kätensä. Ehkä se on sitä, että luotan muiden ihmisten hyvyyteen ja ajattelen, ettei minua tarvita juuri nyt. Minua surettaa, minua hävettää. Mutta silti käännän katseeni pois.

Riisuttiin, piestiin, hylättiin.

Täälläkin, tänäänkin. Tiedän sen. Mutta en mene sinne. En mene Helsingin asematunneliin yöllä. En mene köyhän korttelin pihalle Korsossa. En mene siihen rivitalon huoneistoon, jossa tiedän perjantai-iltaisin äidin ja lasten pelkäävän, sinne missä tiedän että joku ehkä tänäänkin riisutaan, piestään ja hylätään. En mene, koska pelkään. Pelkään, että joudun itsekin riisutuksi, Pelkään, että vaikka näkisin, en uskaltaisi auttaa, ja vaikka kuulisin, minusta ei olisi nostamaan syliini tuota lasta, tuota aikuista, tuota lyötyä. Pelkäisin olevani pettymys itselleni, pettymys Jumalalle.

"Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimäistäsi niin kuin itseäsi." Herra, entä jos en pysty? Jeesus, tuletko luokseni niin kuin tulit Tuomaksen luokse? Saanko silti koskettaa käsiäsi ja kylkeäsi? Tuletko luokseni niin kuin tulit Pietarin luokse? Annatko minullekin tehtävän? Vaikka pakenin, vaikka hylkäsin, otatko minut käyttöösi?

Johannes lohduttaa minua. "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." Yöpöytäni yläpuolella on tyhjä risti, ylösnousemuksen risti. Siihen voin katsoa. Se ei tuo silmieni eteen syyllisyyttä ja ahdistusta. Se tuo silmieni eteen rakkauden. Sillä ehkä minä en tänään tuossa Raamatun vertauksessa ole sen enempää ohikulkija kuin auttajakaan. Ehkä minä olen se maahan lyöty riisuttu, piesty ja hylätty. Ehkä tuo hyljeksitty ja halveksittu samarialainen onkin Jeesus, joka tulee ja nostaa minut ylös, vaatettaa minut, sitoo haavani ja vie minut turvaan. Hän tekee sen, koska hän on rakkaus. Hän auttaa minua, vaikka tietää kuka olen, ja enemmän, hän auttaa minua juuri siksi kuka olen. Jumala, anna minun levätä rakkaudessasi. Anna minun kerätä voimaa ja nousta ylös. Ja tule sitten kanssani ja vie minut sinne, missä minua tarvitaan. Minusta ei ole rakkauden lähteeksi. Anna minun olla lähetti. Aamen.