Jouluaamu

Jouluaamun saarna

Tuusulan kirkko 25.12.2012

Jouluyö. Juhlayö. Suljen silmäni, ja annan mieleni kulkea kauas Betlehemiin.

Ahtaassa eläinten suojassa nuori nainen on synnytyskivuissa. Suvun naiset, jotka tavallisesti auttaisivat synnytyksessä ovat muualla. Naisen kihlattu on hädissään, hän hakee apua talosta, yrittää parhaansa mukaan olla avuksi, vaikka onkin kauhuissaan. Niin moni nainen menehtyy synnytykseen. Mies kiroaa mielessään koko tuon matkan. Mutta pakkohan se oli lähteä. Ei siinä annettu vaihtoehtoja. "kukin omaan kaupunkiinsa" oli sanottu, veroluetteloa varten. Ja kaikkien oli pitänyt lähteä, selittelyt eivät olleet auttaneet, eivät edes hyvät sellaiset. Olihan se aika ilmeistä, että raskas matka käynnistäisi synnytyksen. Mies pyyhkii hikeä otsaltaan. Mitä tässä tekisi? Hän polvistuu ja ristii kätensä, rukoillen isiensä Jumalaa: "Herra auta!"

Betlehemin kaupungin ympärillä olevalla niityllä paimenet ovat työssään. Pieni nuotio, sen ympärillä sekalainen joukko miehiä - ehkä eri ikäisiä, joku vähän vanhempi, joku vasta aivan nuori, pieni poika. Lammaslauma on nukkumassa levollisesti, keräämässä voimia seuraavaa päivää varten. Paimenilla on kipinävuorot, muutama paimenkoira lepäilee nuotion äärellä kuulostellen samalla poikkeuksellisia ääniä, valmiina puolustamaan laumaa mahdollisilta villipedoilta. Hiljaisuuden keskellä kuuluu ehkä joitain kaukaisia yön ääniä, mutta muuten yö on rauhallinen.

Yhtäkkiä tuo yön rauha rikkoontuu. Paimenten keskellä seisoo Herran enkeli. Hohtavan valkoiset vaatteet, kirkkaana loistavat kasvot. Lampaat pelästyvät, koirat haukkuvat, osa paimenista juoksee pakoon, osa jähmettyy järkytyksestä paikalleen. Enkeli alkaa puhua. Se sanoo, ettei paimenten tarvitse pelätä. Se kertoo, että sillä on viesti Jumalalta, ja että se on iloinen viesti. Tänään ovat ennustukset käyneet toteen, vapahtaja on syntynyt. Hänet voi löytää Betlehemistä, hän on pieni lapsi, joka makaa kapaloituna seimessä. Yhtäkkiä enkeleitä on enemmän, koko taivas loistaa hetken kirkkaana, ja enkelit ylistävät Jumalaa: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä joita hän rakastaa."

Ja sitten kaikki on poissa, Kirkkauden kajo säilyy hetken vielä taivaalla, mutta pian on jäljellä enää pienen nuotion loimu. Osa paimenista on tapahtumasta niin järkyttynyt, ettei alkuun kykene kuin tuijottamaan taivaalle, mutta osa saa nopeasti toimintakykynsä takaisin. Lauma kootaan kasaan, tarkastetaan, että kaikki lampaat ovat tallella. Joku lampaista on ehkä loukannut vähän jalkaansa juoksennellessaan paniikissa, mutta mitään vakavampaa ei ole sattunut.

Paimenet puhuvat keskenään oudosta tapahtumasta. "Nyt Betlehemiin" on yhteinen kanta. Muutama nuoremmista pojista jätetään vartioimaan laumaa, ja muut lähtevät kiireellä kohti kaupunkia. Kaupunki on tupaten täynnä ihmisiä, mutta paimenet löytävät perille, erään talon karjasuojaan, ja kaikki todella on niin kuin enkeli oli sanonut. Siellä on nuori nainen, väsyneenä mutta iloisena ja helpottuneena, synnytys on mennyt hyvin. Mies on edelleen hämillään, mutta samalla tyytyväisenä tilanteeseen - pahimmasta on nyt selvitty, hän ajattelee. Ja pieni vastasyntynyt poikalapsi tiiviisti kapaloituna seimessä, tuhisee rauhallisesti. Paimenet selittävät, mikä heidät on saanut tulemaan paikalle. He kertovat enkelistä leirinuotiolla ja taivaasta, joka loisti kirkkaana, kun taivaan sotajoukot ylistivät Jumalaa. Yhdessä puhutaan profeettojen ennustuksista, luvatusta vapahtajasta. Kaikki ovat innoissaan ja ihmeissään. Aamun sarastaessa miehet lähtevät takaisin laumansa luo.

Nuori äiti seuraa tilannetta sivusta. Ei ole hänen paikkansa naisena osallistua miesten keskusteluun. Mutta hän miettii kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Hän miettii ihmeellistä odotusaikaa, enkeliä, joka oli jo ennalta kertonut, että hän tulisi raskaaksi. Tuo enkeli oli sanonut, että lapsen nimeksi tulee antaa Jeesus. Se tarkoittaa "Herra pelastaa". Nyt nuo paimenet olivat kertoneet lisää ihmeellisiä asioita. Nainen katsoo pientä tuhisevaa nyyttiä, rakastaen niin kuin äiti vain voi. Hän on samaan aikaan lapsestaan ylpeä ja samaan aikaan huolissaan. "Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?" hän ajattelee hiljaa mielessään.

Tuo oli ensimmäinen joulu. Jumalan lupaukset täyttyivät. Jumala itse syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle. Pelastaja tuli maailmaan. Toivon tähti syttyi taivaalle. Joulun kertomus on minulle tuttu. Vuodesta toiseen olen sen kuullut, saman tarinan uudestaan ja uudestaan. Mutta mitä tuon ihmeellisen joulun tapahtumat minulle tänään merkitsevät?

Ensimmäisenä ovat enkelin sanat: "Älä pelkää." Tämä maailma on täynnä pelkoa. Pienestä lähtien pelkäämme kaikenlaista, pelkäämme pimeää, pelkäämme vieraita asioita, pelkäämme hylätyksi tulemista. Pelkäämme väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Enkelin viestin minulle tänä jouluna voisi olla tämä: "Älä pelkää. Jumala on tässä. Sinulla ei ole mitään hätää. Sinä luulit olevasi yksin, sinä luulit, että sinun pitää pärjätä tästä elämästä ja kaikista sen kysymyksistä, surusta ja ahdistuksesta ilman apua. Sinua pelotti, mutta nyt minä sanon sinulle. Sinua ei ole hylätty. Voit ehkä välillä joutua kulkemaan pimeässä, mutta et ole siellä yksin. Sinun apusi ja turvasi, sinun rakastava jumalasi ja luojasi on tässä ja auttaa sinua."

Toiseksi minua koskettaa se, että enkeli rohkaisee paimenia lähtemään liikkeelle, menemään Betlehemiin ja katsomaan itse, mitä on tapahtunut. Meille tämän ajan ihmisille Jeesuksesta tulee liian helposti vain etäinen, kuulopuheisiin ja rippikoulun ulkoläksyihin liittyvä juttu. Jeesus oli historiallinen henkilö, ja maailman pelastaja ja niin edelleen. Enkä tässä nyt puhu vain niistä, jotka eivät usko, vaan myös meistä, jotka uskomme. Oman elämän arki ja kiireet vievät etusijan, eikä meillä ole kiinnostusta tai aikaa lähteä itse liikkeelle Jeesusta katsomaan. Enkelin viesti meille voisikin olla tämä: Nouskaa ylös! Menkää itse katsomaan! Ottakaa selvää! Sillä Jumala itse on tavattavissa! Eikä hän ole kaukana, vaan hän on tässä ihan lähellä!

Kolmas tärkeä asia joulun kertomuksessa minulle ovat paimenet. Nuo oman aikansa työmiehet, joita halveksittiin niin paljon, ettei heitä kelpuutettu edes todistajiksi oikeuteen. Nuo kouluttamattomat, köyhät, tavalliset ihmiset. Nuo miehet, jotka tekivät työtään päivästä toiseen vailla mitään toivoa tai ajatusta paremmasta. Nuo, joita muut katsoivat usein alaspäin, nuo Jumala valitsi ihmeellisen sanoman ensimmäisiksi kuulijoiksi ja todistajiksi. Tämä on merkityksellinen seikka. Se tarkoittaa, että Jumalan kriteerit ovat hyvin erilaiset kuin meidän ihmisten. Vajavainen, heikko ja yksinkertainen voi olla Jumalan silmissä äärettömän tärkeä. Jumala voi käyttää sinua, vaikka olisit muiden halveksima, vaikka uskosi olisi heikko, vaikka olisit aivan tavallinen ihminen elämäsi arjen keskellä. Jumala voi tulla sinun luoksesi, koskettaa sinua lempeästi ja sanoa: älä pelkää.